Ensimmäiset viikot työpaikalla olivat suhteellisen rauhallisia. Kummankin piti selkeästi vähän makustella tilannetta johon olimme joutuneet. Meni varmaan viikko aikaa ennen kuin kumpikaan uskalsi koskettaa toista. Kummastakin meistä kuitenkin huomasi, että toinen haluaa lisää.

Noin viikko tai kaksi ensimmäisen yhteisen yön jälkeen lähdimme lounaalle yhdessä, tavoitteena tutustua toisiimme paremmin. Oli ihana huomata kuinka helppoa oli toiselle puhua. Tunti meni yhdessä hujauksessa. Keskittyminen työpaikalla ei meinannut onnistua millään. Omassa päässä pystyi vaan ajattelemaan kuinka ihana tuo toinen ihminen on.

Muutaman ensimmäisen päivän jälkeen kotonakin pystyi jo olemaan suhteellisen normaalisti. Oli vaan pelottavaa huomata, ettei oma aviopuoliso tuntuntut yhtään miltään. Hänestä löysi enää pelkkiä negatiivisia asioita. Seksi ei kiinnostanut tippaakaan. Ihan kaikki asiat mitä oma aviopuoliso teki, ärsytti minua. Illat olivat yhtä tuskaa. Omassa päässä vaan kiersi ajatus, että tekisi mieli tunnustaa. Olisi kiva kertoa puolisolle, että olenkin toisen ihmisen mielestä haluttava. Oma puolisoni kun ei minua halunnut. Mutta päätin pysyä vaiti.