Katselin tuossa juuri tämän blogin lukijoiden määrää, se on huima. Kiva huomata, että tarinani kiinnostaa. Itse kirjoitan tätä vain ja ainoastaan omana terapiana. Mutta toivottavasti tästä saa joku muukin jotakin hyötyä omassa pohdinnassaan elämästään. Luulen, että meitä samassa tilanteessa olevia on paljon. En nyt tarkoita tätä tilannetta, että on avioliiton ulkopuolinen suhde, vaan nimenomaan narsistin kanssa elämistä.

Pahoittelen jos olen loukannut jonkun mielipidettä sillä, että kirjoitin henkisen väkivallan olevan pahempaa kuin fyysisen väkivallan. Fyysinen väkivalta on ihan yhtä tuomittavaa ja varmasti ihan yhtä satuttavaa. Omalla kohdalla joskus kuitenkin mietin, että voi kun tuo toinen osapuoli mieluummin löisi ihan fyysisesti. Ehkä sen jälkeen voisi olla helpompaa lähteä pois suhteestakin.

En myöskään mitenkään laske Harrin varaan. Hän ei ole syy, miksi olen eroa harkinnut. Hän on enemmänkin se kimmoke, joka voi auttaa minua lähtemään tästä avioliitostani. Ehkä Harrin avulla saan rohkeutta. En myöskään usko, että vaihtamalla tilanne paranee. Ja onhan se ihan täysin mahdollista, että Harri pitää minua vaan ns. lelunaan.