Kyllä on ollut rankka viikko. Olen koko viikon yrittänyt pohtia mitä haluan elämältä.

Harri kertoo tehneenä päätöksen, hän aikoo viikonloppuna kertoa kotona, että haluaa avioeron. Olen melkein sillä kannalla, että olen itse valmis samaan päätökseen. Mutta pieni ääni takaraivossa kuitenkin sanoo toisin. Se pieni ääni myös kysyy olenko valmis yhteiseen tulevaisuuteen Harrin kanssa. Harri on sitä mieltä, että haluaa jakaa tulevaisuutensa kanssani.

Tunnen olevani rakastunut Harriin. Hänen kanssaan kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Mutta olenko rakastunut häneen vai rakastumisen tunteeseen? Miten voin olla varma, että meidän suhde tulee kestämään. Onko meistä kumpikaan kyllin vahva aloittamaan uuden suhteen.

Harrilla on jo asunto valmiina. Hän on eilen käynyt kirjoittamassa vuokrasopimuksen. Hän olisi valmis ottamaan minut asumaan luokseen. Mutta uskallanko tehdä jotakin niin radikaalia? Entä jos taas epäonnistun? Entä mitä tapahtuu kun kerron miehelleni haluavani erota. Miten hän tulee reagoimaan. Hän on hankala jo muutenkin, miten hankalaksi hän tulee sen jälkeen. Entä miten kerron asiasta lapsille?