Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä, minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa itselleni. Ensimmäistä kertaa koko aikuisiälläni olen muutakin kuin täysipäiväisesti äiti. Tietenkin huoli ei ole kadonnut mihinkään. Se on ehkä jopa enemmän korostunut nyt kun en ole täysipäiväisesti läsnä lasteni elämässä. Joudun tyytymään puhelinsoittoihin ja satunnaisiin tapaamisiin. Nuorempaa sentään näen suhteellisen säännöllisesti.

Päätin aloittaa harrastuksia. Olen käynyt säännöllisesti muutaman kerran viikossa kuntosalilla. Myöskään töistä ei ole tarvetta tulla niin aikaisin kotiin. Olen nauttinut elämästäni ja tavannut ystäviäni. Mutta tähän ei sovi puolisolleni. Minun pitäisi istua illat kotona hänen seuranaan. Sitä mukaan kun itse olen yrittänyt saada itselleni vapautta, hän on puolestaan kiristänyt köyttä toisesta päästä.