Elämästäni on tullut yhtä selviytymistarinaa päivästä toiseen. Puolisoni ei ole koskaan minua lyönyt fyysisesti, henkisesti sen sijaan on. Joskus olen jopa miettinyt, että fyysinen väkivalta saattaisi jopa olla miellyttävämpää. Sitä voisi sen jälkeen vähän aikaa nuolla haavojaan. Mutta henkinen väkivalta jättää arvet vielä pidemmäksi aikaa. Pahoja sanoja on ihan mahdotonta ottaa pois päästä.

Illat yritän selviytyä kotona ja odotan malttamattomana töihin pääsyä. Miten työnteosta onkin voinut tulla näin ihanaa. Työpaikalla olen onnellinen. Suorastaan hehkun onnea. Saan rakastajaltani kuulla päivittäin kuinka ihana olen. Ja että olen tärkeä ihminen. En ole vuosiin tuntenut olevani puolisolleni tärkeä.